𝚖𝚞𝚜𝚑𝚛𝚘𝚘𝚖 𝚊𝚗𝚝𝚜

\  \  
 |__/ _   .-.
(o_o)(_`>(   )
 { }//||\\`-'

ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ

Talvi ja vuoden ensimmäiset siemenet

Päivät pitenevät jo nopeasti. Linnut ovat palanneet. Laajalahden rannoilla lentää joutsenia. Tänäänkin yksi Turun moottoritien kevätpölyisen polttomoottorihumun yli. En ole ehtinyt metsään pitkään aikaan. Haaveilen kasvimaan mulloksen kuivumisesta ja pensaspenkkien kitkemisestä. Kylvin viikolla kosmoskukka Early summerin ja kaunopunahattu Starlightin siemenet.

Eilen oli kevätpäiväntasaus. Se sai miettimään mitä talvipäivänseisauksen jälkeen on tapahtunut. Mitä olen kokenut ja miettinyt, missä olen. Piti oikein miettiä, on tapahtunut niin paljon, niin nopeasti. Se sumentaa näkymää. Minulla oli ennen tapana pysähtyä useammin, päiväksi pariksi tutkimaan mihin olen saapunut ja ottamaan suuntaa eteenpäin.

Vielä muutama vuosi sitten pidin tiivistä päiväkirjaa ajatuksistani. Aina välillä, kuten nyt, hahmotellessani missä menen maailmassani, palasin päiväkirjoihin kuin karttoihin jotka johtivat tähän hetkeen. Kuinka päädyin tänne, mitä mielessäni on liikkunut.

Pidän yhä päiväkirjaa, mutta merkinnät ovat harventuneet. Kirjoitan muistiin huipputapahtumia, hyviä ja huonoa, asioita jotka liikauttavat sielua, erottuvat selkeästi. Kriisejä, onnistumisia, ilonaiheita, annettuja unia, epäonnistumisia ja ahdistuksen aiheita. Tai ajatuksia jotka muhivat pidempään mielessä.

Pinnalla ihmisiin on talven aikana levinnyt sodan pelko, työttömyys kasvaa ja oikeisto leikkaa köyhiltä elämisen mahdollisuuksia, ympärillä on ollut vakavia sairauksia ja vaikeuksia parisuhteissa, erokin ja köyhyyttä. Kaikki muuttuu maailmassa hyvin nopeasti, päivissä. Vanha murenee silmissä poliitikkojen vastatessa muutoksiin siirtymällä sotatalouksiin ja matraamalla samalla 'kaikki hyvin, kaikki hyvin', kuin lapsille. Se on ainoa jäljellä oleva oikeutettu syy julkisen talouden velkarahoitukselle. Sota.

Kovaa vauhtia itsenäistyvien lapsien onnistumiset ovat tuoneet talveen paljon iloa, samoin uuden oppiminen ja toivo uusista aluista, ja jännitys niistä.

Ramadan -kuukausi on jo paremmalla puolella ja tuo itsen yhä selvemmin pintaan, pirut ovat kahlittuina ja kaikki perseily on nyt itsestä lähtöisin. Katson sitä, yritän oppia sen heikkouksista ja kadun, pyydän anteeksi ja lupaan toimia kauniimmin.

Vilkaisin tänään päiväkirjamerkintöjä kuluneelta talvelta. Niitä on hyvin vähän. Silti tuntuu, että talven aikana on tapahtunut syvää hitaasti vyöryvää muutosta, kuin syvä nuottausta mielen pohjamudissa.

Pinnalla aallot ovat lyöneet suuriakin huippuhetkiä ja sukeltaneet syviä aallonpohjia, mutta pinnan alla on ollut tyyntä, jotain uuttuu. Asiat asettuvat ja kun vain osaisin olla, vesi kirkastuisi ja näkisin syvemmälle, kuinka asiat ovat. Siellä syvällä mieltä on liikutettu hyvin hitaasti ja huomaamattomasti, mutta jatkuvasti edeten. Olen tuntenut tuon asioiden asettelun ja antanut sen tapahtua yrittämättä takertua siihen, yrittämättä ymmärtää ja selittää sitä pois päiväkirjaan, jotta tajuaisin sen. Olen yrittänyt parhaani vain luottaa ja kiittää. 'Koettelemuksia seuraa helpotus, koettelemuksia seuraa helpotus.' Inshallah

Olen uskaltanut yhä paremmin luottaa siihen, että helpotus tulee kun olen valmis, kun esiin nostetut epäselvyydet on poltettu pois. Olen yrittänyt luoda palamiselle otolliset olosuhteet. Yrittänyt olla kiitollinen, kun liekkejä on kohennettu. Hän rakastaa ja parantaa, sitä tämä on. Olen yrittänyt olla kärsivällinen, kun lääke on saanut irvistämään. Kiittänyt ja katunut irvistelyäni.

La ilaaha illalla anta Subhanaka inni kuntu minaz-zalimiin.

Talven aikana iloa tuoneet uudet asiat ja ympäristöt ovat vaatineet myös paljon voimia. Jatkuvaan uuteen sopeutuminen on raskasta, jos ei osaa päästää irti, jos pelkää maailmaa. Mikään ei ole ollut talvella pysyvää. Paljon odottamatonta ajan juostessa maanantaista perjantaihin uudestaan ja uudestaan. Sekin on ollut uutta, paluu arkirytmiin ja iltatyöt päälle.

Minun on täytynyt keskittyä niin kovasti maailmaan, että olen pelännyt usein unohtuvani. Itsen väsymys johtaa helposti harhaan, jos sille antaa periksi, jos antaa itsen käyttää sitä tekosyynä toimia väärin. Parhaimmillaan itsen väsymys on työkalu päästä lähemmäs, kun tekee siitä välittämättä hyvin ja hyödyntää itsen rakoilua, maailmoiden rajojen repeilyä.

Olen yrittänyt parhaani ja sen sanotaan riittävän. Inshallah, Hän tietää parhaiten.

On perjantai ja kosmoskukat alkoivat tänään itää.

Stories of Tawakkul – Prophet Yunus (AS) and the whale

ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ

Vastaa

Pääsivu